Spec Ops: The Line (Xbox 360) – arvostelussa ajatuksia herättävä räiskintäpeli

Räiskintäpelien markkinat rakentuvat nykyisin erittäin samankaltaisten pelisarjojen varaan. Toiminta on pääasia ja sota tarjoillaan raakuudestaan huolimatta pelikansalle hauskana ja vaivattomana toimintana.

Spec Ops: The Line on Yager- ja Darkside-pelitalojen taidonnäyte, joka poikkeaa merkittävästi tästä tutusta kaavasta. Sotaa ja toimintaa ei ihannoida, vaan tarinassa tuodaan esille nykymaailman konfliktien kääntöpuoli: toimien oikeutuksen määrittää sodan voittaja. Konflikteissa on vain häviäjiä, ainoan eron löytyessä tappioiden määrästä.

Peli sijoittuu Dubaihin, jossa historian suurin hiekkamyrsky on pistänyt tasaiseksi maailman ökyimpiin kaupunkeihin kuuluvan idänihmeen. Pelaaja heitetään paikalle lähetetyn Delta-tiimin kapteeni Walkerin saappaisiin. Tarina nappaa otteeseensa nopeasti. Kaikki ei suju oletuksien mukaan, sillä pian vastassa on yllättäen toisia jenkkisotilaita. Onko kriisiä hoitamaan ajautunut 33. pataljoona seonnut, entä mitä osaa näyttelee Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA? The Line ripottelee houkuttelevasti sodan ajan sekavuutta 3d-räiskintöjen muuten staattiseen tarjontaan.

Teknisesti peli on räiskintäpelien parempaa keskiluokkaa. Ohjausmekaniikka on saanut vaikutteita Gears of War -peleistä, sillä suojautuminen ja luotiesteiden välillä kimpoilu on elinehto selviytymiselle. Mukaan on siroteltu hieman tiimipohjaista taistelua, sillä partion johtajana Walkerilla on arvomerkkien suoma erioikeus teetättää osa työstään alaisillaan.  Käytännössä komentaminen tuo peliin tuntuvaa lisäarvoa, sillä erityisesti haastavammilla vaikeustasoilla aamuneljän grillijonoista tuttu ”te muut ette oo mitään” -asenne johtaa esiripun laskeutumiseen pikaisella aikataululla.

Pelattavuus on Spec Ops -sarjan tuoreimman tulokkaan suurimpia ongelmakohtia. Syöksähtely suojasta toiseen onnistuu suunnitellusti vain silloin tällöin. Menestyksekästä syöksyä yleisempi lopputulos on paikallaan töröttävä soturi, joka tuntuu seuraavan pelaajan ohjastusta turhauttavan huonosti. Täysiä pisteitä ei voi antaa viimeistelystäkään: tekstuuriongelmat ovat valitettavan yleisiä.

Ulkoasultaan The Line on komeaa katseltavaa. Hahmoanimaatio on sulavaa ja ränsistynyt Dubai on toteutettu upeasti. Graafisilta elementeiltään peli on raaka. Spec Ops on ansainnut K18-leimansa, sillä esimerkiksi teloitukset ja siviilien joukkosurmat näytetään pelissä yksityiskohtia säästämättä.

Kasarirokin ystävät kokevat harvoin täyttymyksen tunteita räiskintäpelien parissa. Yager-pelistudion puikoissa lienee useampikin heavymies, sillä pelinääniraidalle on tipautettu useampikin kuolematon kestohitti. Äänimaailman osalta pelille voi huoletta antaa puhtaat paperit, sillä myös ääninäyttely on hoidettu taidolla.

Kokonaisuutena Spec Ops: The Line on osiensa summaa hienostuneempi peliteos. Ajatuksia herättävän juonen, uskottavien henkilöhahmojen sekä kiinnostavan miljöön yhdistelmä luo puitteet mielenkiintoiseen ja sieppaavaan yksinpelikokemukseen. Mukaan pultattu verkkopeli jää lapsipuolen asemaan, jolle on vaikea ennustaa suurta suosiota.

Teemansa vuoksi The Line nousee lajityyppinsä parempaan keskiluokkaan. Teknisten ongelmien voi toivoa korjaantuvan päivitysten myötä, mutta valitettavasti kontrolliongelmat vaivaavat noin työpäivän mittaista yksinpelikampanjaa anteeksiantamattoman paljon.

ShoutHill-blogi

ShoutHill käsittelee elämän hyvien juttujen koko kirjon. Tekniikasta digiviihteeseen ja saliohjelmista mobiilisoftiin, blogistimme jakavat vinkkejä mielenkiinnonkohteistaan.